1/2 Kollaasi, 2/2 kollasiteksti, 3/2 kuvalähteet

Minkälaisia kuvia keräsit! Keräsin kuvia Rovaniemen taidemuseon Wihurin nettikokoelmasta. Selasin aakkosjärjestyksessä taiteilijoita ja tallensin aina kuvan, mikä tuntui sopivalta. Ajatus kollaasin muodosta syntyi jo ennen kuvien keräämistä ja ensin päätin etsiä huoneen seinät muodostavan metsän. Käytin kollaasissa seuraavien teosten osia: Marja Pirilä - Ella/Rovaniemi Inari Krohn - From the Brink Arto Liiti - From the Series Spirit and Life: Woman (1995) Markus Konttinen - Unknown (1996) Tuomas von Boehm - Still Life (1953) Teija Immonen - Models (1998) Teija Immonen - The Kiss (1993) Mihin kuvaan tai kuvaryhmään/teemaan päädyit? Miksi ja miten? Halusin kuvata kollaasillani sitä sisäistä tunnetta, mikä minulla syntyy avainkuvasta. Parhaita kuvia siihen olivat naiseuden sukupuolisuutta ilmentävät kuvat. Useiden teosten otsikoidenkin osana oli woman. Ajattelin aluksi, että asettaisin avainkuvan lapsen kasvoille maskin, mutta päädyinkin asettamaan sen sängylle hänen viereensä. Näin päädyin mielestäni juuri oikeanlaiseen lopputulokseen - kasvoilla maski muutti kuvan tunnelman erilaiseksi. Maski ei ole päällä, mutta tavoitettavissa: Sen voisi asettaa helposti kasvoille sängyn viereltä. Millaisesta yhteiskunnasta/todellisuudesta tekemäsi kollaasi/ kuvapari kertoo? Ilmennän kuvan avulla niitä sukupuolirooleja ja sukupuolen ilmentämisen oletuksia, mitä olen kokenut omassa elämässäni päivittäin. Kollaasi kertoo niistä stereotyyppisistä oletuksista mitä syntymässään naiseksi määriteltävälle henkilölle asetetaan ja miltä tuntuu kun ei sovi näiden kategorioiden sisälle. Uskotko, että on olemassa sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia ajasta tai kulttuurista? Onko niitä omassa elämässäsi? Hyvä kysymys! Oma sisäinenkin maailma on tavallaan ympäröivien kulttuureiden ja ajan tuotos. Synnymme tänne tavallaan tyhjinä tauluina ja persoonamme tasapainoilee perimän ja ympäristön vaikutteiden välillä. Aikakauden virtaukset vaikuttavat siihen mitä olemme, mutta meillä on tavallaan myös jossain määrin rajaton/rajallinen mahdollisuus vaikuttaa itseemme muokkaamalla ympäristöämme, asenteitamme ja arvojamme. En osaa vastata onko elämässäni sellaisia asioita, jotka ovat syntyneet ajan ja kulttuurin ulkopuolella - onko sellainen edes mahdollista? Tavallani en ole sopeutunut niihin stereotypisiin sukupuolisiin odotuksiin mihin minut on kasvatettu - onko se vastakulttuuria? Millaisia asioita kuvan tekijän on täytynyt pohtia voidakseen toteuttaa kuvan? Mitä kuvia kuvaan valitaan, miten ne kuvaan sommitellaan ja miten se teknisesti onnistuu? Mitkä ovat värit? Säilytänkö kuvien oman värin vai vaihdanko sen Photoshopissa? Onko jokin läpinäkyvää? Mikä on suurta, mikä on pientä? Mitä opit tehtävästä? Voitko hyödyntää oppimaasi opetustyössäsi ja jos, niin miten? Uskotko oppimastasi olevan hyötyä jollakin arkielämäsi alueella? Opin, että kollaasilla voi hyvin helposti luoda omia merkityksiä yhdistelemällä taideteoksia toisiinsa. Olen häkeltynyt, miten hyvin sain kuvallisesti ilmaistua ajatukseni toisten tekemien teosten avulla! Kollaasien tekeminen on mielestäni opetustyön kannalta katsoen hyvä metodi opettaa katsomaan maailmaa mediakriittisin lasein. Kollaasi opettaa, miten erilaisia merkityksiä ja kuvamaailmoja voi rakentaa liittämällä eri yhteyksistä olevia kuvia toisiinsa. Tämän tehtävän kautta sain muistutuksen kollaasin ilmaisullisetsa voimasta. Arkielämässä tämän muistutuksen kautta voisin käyttää kollaasia enemmän taiteellisessa työssäni. Kollaasissa on kuitenkin paljon tekijänoikeudellisia seikkoja, mitkä hidastavat prosessia ja aiheuttavat kysymyksiä. Koostan mieluiten kollaasin vain itse tekemästäni materiaalista, silloin se on ainakin varmasti oma teos.

Kuvallistava katsominen -ryhmätehtävä // korvaava tehtävä

Olin pois kuvallistava katsominen -tehtävän ensimmäisistä vaiheista ja saavuin luokkaan kun muut olivat jo piirtäneet nopeat luonnoksensa avainkuvasta. Osallistuin siis ryhmän jäsenten kanssa kuvien ryhmittelemiseen ja analysointiin. Piirsin kotona omat luonnokseni.

Ryhmän kanssa käydyt keskustelut ja se, että näin heidän luonnoksensa vaikutti omieni piirtämiseen. Huomasin ainakin vältteleväni samojen aiheiden piirtämistä ja yritin etsiä uusia yksityiskohtia, mikä osoittautui vaikeaksi. Kiinnitin huomioni samanlaisiin yksityiskohtiin kuin muutkin ryhmäläiset.

Luonnoksissani esiintyy yöpöytä, camera obscuran puut ja vesi, korkokenkä, lapsen katse, lampun yksityiskohta, tyyny ja siinä etäisesti näkyvä kuvio sekä seinällä oleva laivataulu. Käytin luonnosten tekemiseen tusseja. Huomasin tarttuvani eritysesti violettiin ja siniseen tussiin piirtäessäni luonnoksia. Koen avainkuvan voimakkaasti violettien ja sinisten värimaailmojen leikkinä. Värivalintani heijastavat myös sitä miten koen avainkuvan.

2/1 Taiteen tiedonalat

Ensimmäisen tehtäväalueen Kohtaamisia -tehtävien toisessa osassa analysoidaan ja vertaillaan ryhmämme, Corco Obscuran, jäsenten blogikirjoituksia kolmesta eri näkökulmasta. Miten kirjoituksissamme näkyy taidehistorialliset, esteettiset sekä taidekriittiset näkökulmat? Ensimmäisen osan ensimmäisessä osassa havainnoimme suljimme silmämme ja syvennyimme sisäiseen kuvamatkaamme - mitä tuntemuksia Marja Pirilän kuva meissä henkilökohtaisesti herätti.Ensimmäinen osa sisälti myös yhdessä jaettujen kokemusten tulkitsemista. Tämä käsillä oleva tehtävän toinen osa, pureutuu ryhmän jäsenten yhteisiin kokemuksiin.

Kaikille ryhmämme analyyseille oli yhteistä se, että Pirilän teos herätti meidät peilaamaan kuvaa omiin kokemuksiimme ja tunteisiimme. Monet analyysit pohtivat kuvaa heijastellen sitä omaan lapsuuteensa, mutta parissa analyysissa keskityttiin myös kokemukseen siitä kun on nähnyt jonkun toisen käyvän läpi lapsuuden eroahdistuksen tunteita. Osa ryhmäläisistä näki olevansa itse kuvan sängyllä makaava lapsi ja osa katseli häntä huoneen laidalta pohtien hänen tunnekokemuksiaan.

Ryhmämme ei analysoinut taidehistoriallisia taustoja, kuten pohtinut esimerkiksi sitä, mihin aikakauteen camera obscura -tekniikka sijoittuu, minkä aikakausien vaikutteita kuvassa on tai miten nykyajan taidekäsitykset näkyvät kuvassa. Kuva-analyyseihimme sisältyi pikemminkin henkilöhistoriallista pohdintaa kuin yleistä taidehistoriallista mietiskelyä. Usea ryhmäläinen kuitenkin mainitsi taidehistoriallisen näkökulman toteamalla, että tekijä tai hänen käyttämänsä tekniikka ei ole ennestään tuttu.

Taidekriittisen analyysin kuvailuvaihe näkyy kirjoituksissa tavoissa jäsentää kuvassa näkemäänsä kertoen mitä kuvassa on - esimerkiksi miltä tunnelma mielestämme vaikuttaa ja mitä näemme kuvassa. Myös taidekritiikin toista ja kolmatta vaihetta, tulkintaa ja arvottamista, esiintyy. Pohdinnoissa kerrotaan henkilökohtaisia tulkintoja kuvan perimmäisestä sanomasta ja -tunnemaisemasta. Analyyseissä etsitään yhteenvetoa - sisäistä, pohjimmaista merkitystä. Ryhmämme jäsenet kertovat myös mielipiteitänsä siitä, miksi korkokengät ovat sängyllä, onko lapsi yksin huoneessa, mikä on lapsen sukupuoli tai mitä tunteita lapsi kokee. Kuvaa arvotetaan sanomalla sitä kauniiksi.

Ryhmämme pohtii esteettisiä kysymyksiä jakamalla kuvaa osiin ja pohtimalla kysymystä miksi. Miksi korkokengät ovat sängyllä? Onko lapsi sovittanut niitä itse vai onko hänen äitinsä jättänyt ne siihen? Esteettistä pohdintaa näkyy myös päätelmissä siitä, miksi päätyi juuri tietynlaiseen lopputulemaan kuva-analyysissaan - mitkä tekijät siis vaikuttivat omiin päätelmiimme.

1/1 Matkan alku: Kohtaaminen // Mielikuvamatka

Kuva: Marja Pirilä 2013. Camera Obscura/Ella, Rovaniemi. Lähde: Galleria Heino

A) Näen itseni kuvassa kuvan henkilönä, makaamassa sängyllä, katselemassa huonetta ovelle päin – henkilönä joka on juuri sovittanut sängyllä lojuvia korkokenkiä. Ne ovat äitini. Seiniin heijastuu camera obscuran puut ja sininen valo. Näen sängyn päädyn, korkokengät, valkoisille seinille sekä valkoiseen kiiltäväpintaiseen vaatekaappiin heijastuvat kuviot. Tunnen sisälläni runsaasti ristiriitaisia tunteita. Tunteet liittyvät oman sukupuolen hämmennykseen, omaan feminiinisyyteeni ja epäfeminiinisyyteeni. Mitä sukupuoli on? Mitä sukupuolta minä olen? Miksi korkokenkien käyttö nähdään naisellisena?

Olen yksin huoneessa, mutta jossain muualla asunnossa on äitini ja hänen kumppaninsa. Kuulen heidän keskustelunsa kaukaa. Tunnen ulkopuolisuutta ja tunnetta, ettei kukaan voisi ymmärtää tuntemuksiani. Kuulen kun äitini nauraa jossain asunnossa, täysin tietämättömänä tunteista joita käyn läpi. Tunnen oloni eristetyksi ja yksinäiseksi omien tuntemuksieni kanssa. Kuvasta poistuminen tuntuu helpottavalta, mutta siihen jääminen myös kiehtovalta itsetutkiskelulta.

B) Kerroin ryhmälle, että mielestäni kuvan henkilö on tyttö joka on sovittanut sängyllä lojuvia korkokenkiä. Taustalla oleva camera obscura -maisema kuvaa henkilön mielenmaisemaa. En avautunut kaikista ajatuksistani ryhmätilanteessa, vaan kommentoin vain muutamalla lauseella. Paperille kirjoitin sanoja: "feminiinisyys, maskuliinisuus", "sukupuoli-identiteetti", "hämmennys", "ahdistus".