Avainkuvaamme
on tulkittu yksinäisyyden, hylkäämisen tunteen, kasvukipujen ja
sukupuolen representaatioiden kautta. Kaikille ryhmäläisillemme
kuva on herättänyt runsaasti ajatuksia ja tunteita. Tärkeässä
asemassa on ollut katsaus lapsen sisäiseen maailmaan sekä äidin ja
lapsen välisen ihmissuhteen kipeiden puolien tarkastelu. Osa
ryhmäläisistämme näkee kuvassa heijastuksen itsestään ja osa
tarkastelee lasta kuvan ulkopuolisena henkilönä. Korkokengät
sängyllä merkitsevät osalle sukupuolen rajojen venyttämistä ja
osalle ne ovat kuvan ulkopuolella olevan äidin omat
korkokengät.
Värimaailma ja yleinen tunnelma on herättänyt mielikuvia päivästä sekä yöstä. Ryhmän jäsenet, jotka ovat tulkinneet lapsen odottavan äitiään, ovat esittäneet äidin poissaolon johtuvan erilaisista syistä. Äiti on kuvassa läsnä, äitihahmo onkin isoäiti, äiti pukeutuu ja on lähdössä johonkin tai äiti on töissä niin paljon ettei hän ehdi muodostaa läheistä ihmissuhdetta omaan lapseensa.
Itselle tärkein huomio on ollut on sukupuolessa. Kuva-analyysin edetessä näkökulma äidin poissaolosta vahveni myös omassa tulkinnassani, mutta sukupuolisuudesta tekemäni huomiot ovat olleet minulle henkilökohtaisesti arvokkaimpia. Sukupuolen pohdinta liittyy vahvasti omaan elämäntilanteeseeni. Kyseenalaistan gender binaryn, sukupuolen kaksijakoisen jaon mieheen ja naiseen. On ollut helpottavaa ymmärtää, että vaikka oma itse olisi syntymässä määritelty ulkopuolelta naiseksi, ei se tarkoita sitä että välttämättä identifioituu kyseiseen sukupuoleen. Olen nähnyt avainkuvan lapsen kokevan näitä tunteita – ehkä hän ei olekaan tyttö, tai sellainen tyttö mihin sukupuoliroolit yrittävät hänet kategorisoida.
Näen ryhmäläisten tulkinnat yksinäisyyden ja hylkäämisen tunteista tärkeinä ajallemme. Elämme aikaa, jossa teknologia on kaikkialla läsnä länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Katuvarret pullistelevat mainoksia ja uutisvirrassa sekoittuvat monenlaiset uutiset siitä, millaisessa maailmassa elämme. Median ylitarjonta tarjoaa runsaasti paikkoja purkaa stressiä ja ahdistusta mm. sosiaalisen median ylikäyttöön ja riippuuvuden kehittämiseen. Kilpailuyhteiskunnan korostaessa jatkuvasti oman aseman pönkitystä työn ja titteleiden kautta, on varmasti hylätyksi tulemisen tunne monen lapsen ja nuoren arkipäivää. Yksinäisyyden tunne on aina ajankohtainen siinä mielessä, että se on ja on ollut varmasti jokaisen ihmisen elämässä läsnä jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyyden tunnetta ei sanota usein ääneen, sillä sitä helposti pidetään 'sopimattomana' tunteena tunnustaa avoimesti. Taide voi välittää avoimia huokauksia näistä sanoista, mitkä usein jäävät lausumatta.
Värimaailma ja yleinen tunnelma on herättänyt mielikuvia päivästä sekä yöstä. Ryhmän jäsenet, jotka ovat tulkinneet lapsen odottavan äitiään, ovat esittäneet äidin poissaolon johtuvan erilaisista syistä. Äiti on kuvassa läsnä, äitihahmo onkin isoäiti, äiti pukeutuu ja on lähdössä johonkin tai äiti on töissä niin paljon ettei hän ehdi muodostaa läheistä ihmissuhdetta omaan lapseensa.
Itselle tärkein huomio on ollut on sukupuolessa. Kuva-analyysin edetessä näkökulma äidin poissaolosta vahveni myös omassa tulkinnassani, mutta sukupuolisuudesta tekemäni huomiot ovat olleet minulle henkilökohtaisesti arvokkaimpia. Sukupuolen pohdinta liittyy vahvasti omaan elämäntilanteeseeni. Kyseenalaistan gender binaryn, sukupuolen kaksijakoisen jaon mieheen ja naiseen. On ollut helpottavaa ymmärtää, että vaikka oma itse olisi syntymässä määritelty ulkopuolelta naiseksi, ei se tarkoita sitä että välttämättä identifioituu kyseiseen sukupuoleen. Olen nähnyt avainkuvan lapsen kokevan näitä tunteita – ehkä hän ei olekaan tyttö, tai sellainen tyttö mihin sukupuoliroolit yrittävät hänet kategorisoida.
Näen ryhmäläisten tulkinnat yksinäisyyden ja hylkäämisen tunteista tärkeinä ajallemme. Elämme aikaa, jossa teknologia on kaikkialla läsnä länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Katuvarret pullistelevat mainoksia ja uutisvirrassa sekoittuvat monenlaiset uutiset siitä, millaisessa maailmassa elämme. Median ylitarjonta tarjoaa runsaasti paikkoja purkaa stressiä ja ahdistusta mm. sosiaalisen median ylikäyttöön ja riippuuvuden kehittämiseen. Kilpailuyhteiskunnan korostaessa jatkuvasti oman aseman pönkitystä työn ja titteleiden kautta, on varmasti hylätyksi tulemisen tunne monen lapsen ja nuoren arkipäivää. Yksinäisyyden tunne on aina ajankohtainen siinä mielessä, että se on ja on ollut varmasti jokaisen ihmisen elämässä läsnä jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyyden tunnetta ei sanota usein ääneen, sillä sitä helposti pidetään 'sopimattomana' tunteena tunnustaa avoimesti. Taide voi välittää avoimia huokauksia näistä sanoista, mitkä usein jäävät lausumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti