 |
| Kuva: Marja Pirilä 2013. Camera Obscura/Ella, Rovaniemi. Lähde: Galleria Heino |
A)
Näen itseni kuvassa kuvan henkilönä, makaamassa sängyllä,
katselemassa huonetta ovelle päin – henkilönä joka on juuri
sovittanut sängyllä lojuvia korkokenkiä. Ne ovat äitini. Seiniin
heijastuu camera obscuran puut ja sininen valo. Näen sängyn päädyn,
korkokengät, valkoisille seinille sekä valkoiseen
kiiltäväpintaiseen vaatekaappiin heijastuvat kuviot. Tunnen
sisälläni runsaasti ristiriitaisia tunteita. Tunteet liittyvät
oman sukupuolen hämmennykseen, omaan feminiinisyyteeni ja
epäfeminiinisyyteeni. Mitä sukupuoli on? Mitä sukupuolta minä
olen? Miksi korkokenkien käyttö nähdään naisellisena?
Olen yksin huoneessa, mutta jossain muualla asunnossa on äitini ja hänen kumppaninsa. Kuulen heidän keskustelunsa kaukaa. Tunnen ulkopuolisuutta ja tunnetta, ettei kukaan voisi ymmärtää tuntemuksiani. Kuulen kun äitini nauraa jossain asunnossa, täysin tietämättömänä tunteista joita käyn läpi. Tunnen oloni eristetyksi ja yksinäiseksi omien tuntemuksieni kanssa. Kuvasta poistuminen tuntuu helpottavalta, mutta siihen jääminen myös kiehtovalta itsetutkiskelulta.
B) Kerroin ryhmälle, että mielestäni kuvan henkilö on tyttö joka on sovittanut sängyllä lojuvia korkokenkiä. Taustalla oleva camera obscura -maisema kuvaa henkilön mielenmaisemaa. En avautunut kaikista ajatuksistani ryhmätilanteessa, vaan kommentoin vain muutamalla lauseella. Paperille kirjoitin sanoja: "feminiinisyys, maskuliinisuus", "sukupuoli-identiteetti", "hämmennys", "ahdistus".
Olen yksin huoneessa, mutta jossain muualla asunnossa on äitini ja hänen kumppaninsa. Kuulen heidän keskustelunsa kaukaa. Tunnen ulkopuolisuutta ja tunnetta, ettei kukaan voisi ymmärtää tuntemuksiani. Kuulen kun äitini nauraa jossain asunnossa, täysin tietämättömänä tunteista joita käyn läpi. Tunnen oloni eristetyksi ja yksinäiseksi omien tuntemuksieni kanssa. Kuvasta poistuminen tuntuu helpottavalta, mutta siihen jääminen myös kiehtovalta itsetutkiskelulta.
B) Kerroin ryhmälle, että mielestäni kuvan henkilö on tyttö joka on sovittanut sängyllä lojuvia korkokenkiä. Taustalla oleva camera obscura -maisema kuvaa henkilön mielenmaisemaa. En avautunut kaikista ajatuksistani ryhmätilanteessa, vaan kommentoin vain muutamalla lauseella. Paperille kirjoitin sanoja: "feminiinisyys, maskuliinisuus", "sukupuoli-identiteetti", "hämmennys", "ahdistus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti