Moniaistinen tulkinta

tulkaa tytöt tänne
nyt muodostetaan parijono
pojat olkaahan rauhassa siellä omassanne

hieno, kiltti
kaunis, nätti
hyvä ilman meikkiä
mutta mikset meikkaisi edes vähän?

tule alas ettet satuta itseäsi

älä pukeudu liian lyhyeen hameeseen
aja jalkakarvasi kesän tullen
varo olemasta liian nuorekas
mutta älä, hyvänen aika sentään tule vanhaksi.

1/6 Kootut merkitykset

Avainkuvaamme on tulkittu yksinäisyyden, hylkäämisen tunteen, kasvukipujen ja sukupuolen representaatioiden kautta. Kaikille ryhmäläisillemme kuva on herättänyt runsaasti ajatuksia ja tunteita. Tärkeässä asemassa on ollut katsaus lapsen sisäiseen maailmaan sekä äidin ja lapsen välisen ihmissuhteen kipeiden puolien tarkastelu. Osa ryhmäläisistämme näkee kuvassa heijastuksen itsestään ja osa tarkastelee lasta kuvan ulkopuolisena henkilönä. Korkokengät sängyllä merkitsevät osalle sukupuolen rajojen venyttämistä ja osalle ne ovat kuvan ulkopuolella olevan äidin omat korkokengät.

Värimaailma ja yleinen tunnelma on herättänyt mielikuvia päivästä sekä yöstä. Ryhmän jäsenet, jotka ovat tulkinneet lapsen odottavan äitiään, ovat esittäneet äidin poissaolon johtuvan erilaisista syistä. Äiti on kuvassa läsnä, äitihahmo onkin isoäiti, äiti pukeutuu ja on lähdössä johonkin tai äiti on töissä niin paljon ettei hän ehdi muodostaa läheistä ihmissuhdetta omaan lapseensa.

Itselle tärkein huomio on ollut on sukupuolessa. Kuva-analyysin edetessä näkökulma äidin poissaolosta vahveni myös omassa tulkinnassani, mutta sukupuolisuudesta tekemäni huomiot ovat olleet minulle henkilökohtaisesti arvokkaimpia. Sukupuolen pohdinta liittyy vahvasti omaan elämäntilanteeseeni. Kyseenalaistan gender binaryn, sukupuolen kaksijakoisen jaon mieheen ja naiseen. On ollut helpottavaa ymmärtää, että vaikka oma itse olisi syntymässä määritelty ulkopuolelta naiseksi, ei se tarkoita sitä että välttämättä identifioituu kyseiseen sukupuoleen. Olen nähnyt avainkuvan lapsen kokevan näitä tunteita – ehkä hän ei olekaan tyttö, tai sellainen tyttö mihin sukupuoliroolit yrittävät hänet kategorisoida.

Näen ryhmäläisten tulkinnat yksinäisyyden ja hylkäämisen tunteista tärkeinä ajallemme. Elämme aikaa, jossa teknologia on kaikkialla läsnä länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Katuvarret pullistelevat mainoksia ja uutisvirrassa sekoittuvat monenlaiset uutiset siitä, millaisessa maailmassa elämme. Median ylitarjonta tarjoaa runsaasti paikkoja purkaa stressiä ja ahdistusta mm. sosiaalisen median ylikäyttöön ja riippuuvuden kehittämiseen. Kilpailuyhteiskunnan korostaessa jatkuvasti oman aseman pönkitystä työn ja titteleiden kautta, on varmasti hylätyksi tulemisen tunne monen lapsen ja nuoren arkipäivää. Yksinäisyyden tunne on aina ajankohtainen siinä mielessä, että se on ja on ollut varmasti jokaisen ihmisen elämässä läsnä jossain vaiheessa elämää. Yksinäisyyden tunnetta ei sanota usein ääneen, sillä sitä helposti pidetään 'sopimattomana' tunteena tunnustaa avoimesti. Taide voi välittää avoimia huokauksia näistä sanoista, mitkä usein jäävät lausumatta.

2/3 Kuvallinen kuva-analyysi

1) Muistele, miten museossa tarkastelemasi originaali erosi aiemmin tarkastellusta Avainkuvasi reproduktiosta.
Oli hämmentävää, miten taidemuseossa kohtaamani alkuperäinen teos vastasi kuvitelmiani niin tarkasti. Koko ja valokuva olivat juuri sellaisia mitä olin ajatellutkin. Muutama yksityiskohta näkyi originaalissa tarkemmin - nyt pystyin esimerkiksi sanomaan, että avainkuvan huoneessa riippuvalla seinällä on tosiaankin laiva.
 Kellotaulun aikaa ei kukaan vieläkään osannut sanoa tarkasti vaikka yksi ryhmäläisistämme sanoi tuijottaneensa kellotaulun aikaa niin pitkään, että voi varmasti sanoa sen olevan kello viisitoista.

2) Tee valitsemallasi tekniikalla kuva/kuvia, jossa jollain tavalla nostat esiin yhden tai useampia näistä eroista
Käsittelen kuvassa merkittävää eroa, mitä eräs ryhmäläisemme havaitsi reproduktion ja originaalin välillä: Kellonajan selkeyttä. Kellonaika on kuva-analyysimme osalta tärkeä siten, että se antaa näkökulman siihen, onko kuvassa ilta vai päivä. Kun ottaa avainkuvan camera obscurasta välittyvän maiseman huomioon, kuvassa on päivä. Kuvan tunnelma ja mielenmaisema voivat kuitenkin sijoittautua yö- tai ilta-aikaan.

2/5 Kuvahaastattelu

Näytin avainkuvan äidilleni. Äidilläni ei ole taiteellista opinto- tai tekijätaustaa eikä harrastuneisuutta taiteen tekemistä tai katsomista kohtaan. Hän ei käy taidenäyttelyissä eikä seuraa taiteilijoita. En ole oikeastaan koskaan kuullut äitini edes puhuvan taiteesta, ellei kyseessä ole olleet minun tai siskoni tekemät piirrokset.

Äitini oli alussa hieman varautunut kun kerroin että haluan kysyä häneltä koulutyönä kysymyksen avainkuvaan liittyen. Hän naureskeli ja sanoi, että "jos se menee ihan mönkään niin onhan meillä tuo Toni". Vannoin äidille että kysymykseen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia ja hän voi ottaa kysymyksen rennosti.

Lähetin kuvan hänelle WhatsAppin kautta johtuen siitä, ettemme ehtineet sovittaa aikatauluja niin että olisimme ehtineet nähdä tehtävän toteuttamisen puitteissa. Kuvan alaotsikoksi lisäsin kysymyksen: Kerro, mitä ajatuksia tämä kuva sinussa herättää.Äiti vastasi kuvaan lyhyesti:

"Lapsi on jätetty yksin...
Ja tää lapsi on surullinen/peloissaan tilanteesta..."

Äitini havainnossa yhdistyy samat pohdinnat mitä olemme ryhmän kanssa käyneet läpi jo useaan kertaan. Havainnosta ei tule ilmi sukupuolta (ilmaus 'lapsi'), miksi lapsi on jätetty yksin tai kuka hänet on jättänyt yksin. Analyysissa ei kuvailla värihavaintoja, valoa, muotoja tai muita yksityiskohtia. Analyysi ei kuvaile teoksen tekniikkaa eikä taiteilija ole tuttu nimeltä. Kuvan lapsi on kiinnittänyt arvioijan huomion keskeisesti. Havainnot vastaavat esiymmärrys -kategorian kysymyksiin kuten: Mitä kuva tuo mieleesi? Mitä tunteita se herättää? Mistä arvioit kuvassa olevan kyse?

1/3 Taidemuseovierailu

Vierailin Korundissa 27.9. Marja Pirilän Carried by Light -näyttelyn viimeisenä päivänä. Itse taiteilija oli tuolloin museolla kertomassa itsestään ja töistään.

Taitelijan tapaamisen kautta selvisi paljon uutta Ella/Rovaniemi -työstä sekä siitä, minkä kokonaisuuden osa teos on. Katselin lumoutuneena Pirilän muita teoksia ennen kun taiteilija saapui paikalle näyttelytilaan. Pirilän camera obscura -teoksissa on jokin salamyhkäinen ominaisuus, joka pääsee ihmisen ihon alle kuvaamaan jotain hiljaista sisimmässä. Piilotettuja tunteita?

Oli mielenkiintoista kuulla, millaisia tarinoita teosten takana oli ja kuulla taiteilijasta hänen itsensä kertomana. Pirilä ei pitänyt teoksia ominaan vaan sanoi, että suurin kiitos niistä kuuluu valolle.

1/2 Kollaasi, 2/2 kollasiteksti, 3/2 kuvalähteet

Minkälaisia kuvia keräsit! Keräsin kuvia Rovaniemen taidemuseon Wihurin nettikokoelmasta. Selasin aakkosjärjestyksessä taiteilijoita ja tallensin aina kuvan, mikä tuntui sopivalta. Ajatus kollaasin muodosta syntyi jo ennen kuvien keräämistä ja ensin päätin etsiä huoneen seinät muodostavan metsän. Käytin kollaasissa seuraavien teosten osia: Marja Pirilä - Ella/Rovaniemi Inari Krohn - From the Brink Arto Liiti - From the Series Spirit and Life: Woman (1995) Markus Konttinen - Unknown (1996) Tuomas von Boehm - Still Life (1953) Teija Immonen - Models (1998) Teija Immonen - The Kiss (1993) Mihin kuvaan tai kuvaryhmään/teemaan päädyit? Miksi ja miten? Halusin kuvata kollaasillani sitä sisäistä tunnetta, mikä minulla syntyy avainkuvasta. Parhaita kuvia siihen olivat naiseuden sukupuolisuutta ilmentävät kuvat. Useiden teosten otsikoidenkin osana oli woman. Ajattelin aluksi, että asettaisin avainkuvan lapsen kasvoille maskin, mutta päädyinkin asettamaan sen sängylle hänen viereensä. Näin päädyin mielestäni juuri oikeanlaiseen lopputulokseen - kasvoilla maski muutti kuvan tunnelman erilaiseksi. Maski ei ole päällä, mutta tavoitettavissa: Sen voisi asettaa helposti kasvoille sängyn viereltä. Millaisesta yhteiskunnasta/todellisuudesta tekemäsi kollaasi/ kuvapari kertoo? Ilmennän kuvan avulla niitä sukupuolirooleja ja sukupuolen ilmentämisen oletuksia, mitä olen kokenut omassa elämässäni päivittäin. Kollaasi kertoo niistä stereotyyppisistä oletuksista mitä syntymässään naiseksi määriteltävälle henkilölle asetetaan ja miltä tuntuu kun ei sovi näiden kategorioiden sisälle. Uskotko, että on olemassa sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia ajasta tai kulttuurista? Onko niitä omassa elämässäsi? Hyvä kysymys! Oma sisäinenkin maailma on tavallaan ympäröivien kulttuureiden ja ajan tuotos. Synnymme tänne tavallaan tyhjinä tauluina ja persoonamme tasapainoilee perimän ja ympäristön vaikutteiden välillä. Aikakauden virtaukset vaikuttavat siihen mitä olemme, mutta meillä on tavallaan myös jossain määrin rajaton/rajallinen mahdollisuus vaikuttaa itseemme muokkaamalla ympäristöämme, asenteitamme ja arvojamme. En osaa vastata onko elämässäni sellaisia asioita, jotka ovat syntyneet ajan ja kulttuurin ulkopuolella - onko sellainen edes mahdollista? Tavallani en ole sopeutunut niihin stereotypisiin sukupuolisiin odotuksiin mihin minut on kasvatettu - onko se vastakulttuuria? Millaisia asioita kuvan tekijän on täytynyt pohtia voidakseen toteuttaa kuvan? Mitä kuvia kuvaan valitaan, miten ne kuvaan sommitellaan ja miten se teknisesti onnistuu? Mitkä ovat värit? Säilytänkö kuvien oman värin vai vaihdanko sen Photoshopissa? Onko jokin läpinäkyvää? Mikä on suurta, mikä on pientä? Mitä opit tehtävästä? Voitko hyödyntää oppimaasi opetustyössäsi ja jos, niin miten? Uskotko oppimastasi olevan hyötyä jollakin arkielämäsi alueella? Opin, että kollaasilla voi hyvin helposti luoda omia merkityksiä yhdistelemällä taideteoksia toisiinsa. Olen häkeltynyt, miten hyvin sain kuvallisesti ilmaistua ajatukseni toisten tekemien teosten avulla! Kollaasien tekeminen on mielestäni opetustyön kannalta katsoen hyvä metodi opettaa katsomaan maailmaa mediakriittisin lasein. Kollaasi opettaa, miten erilaisia merkityksiä ja kuvamaailmoja voi rakentaa liittämällä eri yhteyksistä olevia kuvia toisiinsa. Tämän tehtävän kautta sain muistutuksen kollaasin ilmaisullisetsa voimasta. Arkielämässä tämän muistutuksen kautta voisin käyttää kollaasia enemmän taiteellisessa työssäni. Kollaasissa on kuitenkin paljon tekijänoikeudellisia seikkoja, mitkä hidastavat prosessia ja aiheuttavat kysymyksiä. Koostan mieluiten kollaasin vain itse tekemästäni materiaalista, silloin se on ainakin varmasti oma teos.

Kuvallistava katsominen -ryhmätehtävä // korvaava tehtävä

Olin pois kuvallistava katsominen -tehtävän ensimmäisistä vaiheista ja saavuin luokkaan kun muut olivat jo piirtäneet nopeat luonnoksensa avainkuvasta. Osallistuin siis ryhmän jäsenten kanssa kuvien ryhmittelemiseen ja analysointiin. Piirsin kotona omat luonnokseni.

Ryhmän kanssa käydyt keskustelut ja se, että näin heidän luonnoksensa vaikutti omieni piirtämiseen. Huomasin ainakin vältteleväni samojen aiheiden piirtämistä ja yritin etsiä uusia yksityiskohtia, mikä osoittautui vaikeaksi. Kiinnitin huomioni samanlaisiin yksityiskohtiin kuin muutkin ryhmäläiset.

Luonnoksissani esiintyy yöpöytä, camera obscuran puut ja vesi, korkokenkä, lapsen katse, lampun yksityiskohta, tyyny ja siinä etäisesti näkyvä kuvio sekä seinällä oleva laivataulu. Käytin luonnosten tekemiseen tusseja. Huomasin tarttuvani eritysesti violettiin ja siniseen tussiin piirtäessäni luonnoksia. Koen avainkuvan voimakkaasti violettien ja sinisten värimaailmojen leikkinä. Värivalintani heijastavat myös sitä miten koen avainkuvan.